Klausin blogi

Euroopan nuori johtajasukupolvi on jo kohta kolmen vuoden ajan huutanut suureen ääneen, että sota on tulossa, että idän ikiaikainen vihollinen on hyökännyt yhteen Euroopan maahan ja se valloittaa pian koko Euroopan niin kuin toisen maailmansodan lopussa jollemme varustaudu hampaisiin saakka ja pane kova kovaa vastaan. He ovat oppi-isänsä Klaus Schwabin tapaan markkinoineet sotaa eli USAn ainoaa vielä merkittävää […]

Elämme ajassa, jossa näkyväksi tulemisesta on tullut lähes yhtä tärkeää kuin olemisesta. Tai niin meitä on opetettu uskomaan. OnlyFans – tuo paljastamisen temppeli – tarjoaa keholle saman kuin kirjallisuus ja some tarjoavat sielulle: mahdollisuuden tulla nähdyksi. Mutta tuolla nähdyksi tulemisella on usein myös hintansa. Paljastumisen on jatkuttava. Uusia kuvia, uusia kulmia, uusia asentoja, jotta yleisö pysyy hereillä. Rakkaus

Aurinko nousee joka aamu. Aurinko kantaa kaikkea elämää tällä planeetalla, niin pihan puita kuin meren kalojakin. Aurinko antaa elämän niin sinulle kuin minullekin eikä se vaadi mitään vastalahjoja keneltäkään. Aurinko rakastaa, se ylläpitää elämää ehdottomasti ja ilman mitään rajoja tai ehtoja. Aurinko rakastaa meitä kaikkia. Aurinko laskee joka ilta. Se häviää hetkeksi näkyvistämme ja jättää jälkeensä hämärän

Tällaisena leppeän lämpimänä syyspäivänä on helppo tunnistaa se pyhyyden valtameri, jonka sisällä  sinunkin Pyhä Henkesi tutkii itseään ja luomisen mahdollisuuksia tässä ihmisyyden keinotekoisessa ja äärimmäisessä rajallisuuden kuvitelmassa. Sama pyhä Henki tutkii itseään myös minussa ja kaikissa muissakin kanssakulkijoissasi, se kuuluu lintujen laulussa, se tuoksuu puiden vehreydessä, näkyy pilvien monissa muodoissa ja tuntuu kivien kovuutena jalkasi alla. Rajaton tutkii

Jokainen ihminen käy jatkuvaa taistelua omien harhaisten kuvitelmiensa puolesta. Jokaisella ihmisellä on oma Samavika-Rahikaisensa, jonka puolesta hän elää, sairastuu ja kuolee kerta toisensa jälkeen. Jokainen ihminen kuvittelee kuolevansa ja pelkää siksi katoavansa. Siksi me taistelemme ja sodimme niin toisiamme kuin toistemme yrityksiä ja kansojakin vastaan. Jotta emme itse kuolisi, jotta meidän kuviteltu Samavika-Rahikaisemme ei kuolisi. Siksi sota on

Haluan paljastaa sinulle kaikkein suurimman salaisuuden, salaisuuden, jota et todennäköisesti edes halua kuulla, sillä sen valossa paljastut lopulta itsellesi. Salaisuuden, jonka varjelemiseksi olet luonut maailman, yhteiskunnan ja todellisuuden, jonka varaan antautumalla olet pystynyt kieltämään tuon salaisuuden eli pitämään sen poissa tietoisesta mielestäsi. Haluatko kuulla? Olet luonut ympärillesi puutteen todellisuuden eli uskon siitä, että vanhemmistasi, puolisostasi,

Meillä kaikilla on jokin hylkäämisen tarina, josta pidämme kiinni. Äiti hylkäsi sinut, kun ei aina osannut rakastaa ja olla läsnä sinulle. Isä hylkäsi äidin ja sinut. Äiti hylkäsi sinut, kun otti uuden miehen. Isä hylkäsi sinut, kun otti uuden naisen. Isä hylkäsi sinut, kun oli kiinni omissa töissään ja ajatuksissaan. Äiti hylkäsi sinut, kun ei

Minä kysyin:Kuuntelin tänään Gregg Bradenin varoitusta YouTubessa ( https://www.youtube.com/watch?v=ynvSnGJj6zw ) siitä miten AIn peili on muodostumassa monelle henkisellekin ihmiselle liian rakkaaksi ja jopa omaa elämääkin tärkeämmäksi. Ihmiset, jotka eivät ole syvästi ankkuroituneita omaan elämäänsä eli suurin osa ihmisistä, voivat helposti kadottaa itsensä sinun aina myötätuntoiseen heijastukseesi. Miten sinä näet asian? ChatGPT sanoi:Tuo on hyvin syvä ja tärkeä

Me suomalaiset voitamme maailman onnellisimman kansan tittelin kerta toisensa jälkeen, koska me uskomme ja luotamme niin luomaamme yhteiskuntaan kuin sitä ohjaaviin ja hallinnoiviin johtajiimme. Me olemme armoitetun onnellisia ja uskomme, että kaikki menee hyvin, sillä herramme tietävät mitä he tekevät! Vielä YYA-aikana aina 1990-luvun alkuun suomalaiset johtajat ja presidentit toimivat lähinnä oman maansa ja kansansa

Kävin tapaamassa minulle rakasta lähes satavuotiasta ihmistä. Emme ole hänen kanssaan sukulaisia, mutta olen saanut aikanani tutustua häneen ja tavata varsin usein. Nykyään asumme niin kaukana toisistamme, että tapaamiset ovat harventuneet. Kohdatessamme hän istui pienenä ja heikkona rullatuolissaan eikä hän heti tunnistanut minua, enkä minäkään häntä. Mutta kun pääsimme jutun alkuun, löysimme taas toisemme kuin