Uncategorized

Pikkupoikana ihmettelin, kun uutisten lukijat ja poliitikot puhuivat aina kriiseistä. Koko ajan oli joku kriisi menossa: sota-, talous-, terveys- tai joku muu kriisi. Minun lapsellisesta rauhastani käsin se tuntui kummalliselta. No, myöhemmin olen huomannut, että kriisit ovat tämän maailman luonto tai ainakin se tapa, mitä kautta meitä hallitaan. Tarvitaan yhä uusia kriisejä, jotta maailman kansat […]

Keskustelin ystäväni kanssa ja hän huomautti, että vain Intiassa on mahdollista omistautua täydesti pyhyyden kokemiseen ja tutkimiseen, sillä siellä on edelleen voimassa kerjäläismunkki-perinne, joka turvaa ainakin alkeellisen toimeentulon jumaluudelle omistautuneille. Hän oli pahoillaan, että Suomessa ei ole vastaavaa.  Tähän vastasin, että onhan meillä täällä KELA, joka tarjoaa perustoimeentulon kaikille niille, jotka syystä tai toisesta putoavat

Keskustelin jokin päivä sitten kahden eri ihmisen kanssa, jotka molemmat mainitsivat melkein samoin sanoin, että muistavat heti tänne syntymänsä jälkeen kokeneensa syvää pettymystä. Tämä paikka ei ollutkaan sellainen kuin he olivat uskoneet eikä heitä otettu vastaan niin kuin he olivat odottaneet. Pettymys oli heidän ensikokemuksensa, ensimmäinen tunteensa täällä Maan päällä, jossa ei ollutkaan niin kuin

Olipa kerran kauan sitten eräässä keskisen Euroopan tärkeässä kaupungissa pieni suljettu kuja, jossa asui vain valitun kansan jäseniä. Ja tuolla kujalla oli Punakilven kapea ja korkea talo, jossa asui yksi kujan mahtimiehistä perheineen. Siellä asui perimmäisen pettymyksen perhe. Valittu kansa tiesi olevansa Jumalan esikoinen, jolle kaikki jälkeen tulevat kansat ovat alisteisia normaalin perimysjärjestyksen mukaisesti. Valittu

Rakkauden iloisesti luova aurinko on sinun sisälläsi. Sen avulla luot kehosi, maailmasi, todellisuutesi ja kaikki kokemuksesi. Eli kaikki alkaa rakkaudesta sinun sisälläsi. Ja luonnollisesti silloin myös minun sisältäni… Mutta harva meistä tajuaa sitä, sillä olemme verhonneet rakastavan mielemme pelottavan ja traumaattisen menneisyyden ahdistavilla pilvillä, jotka kieppuvat oman aurinkomme ympärillä kuin elektronit atomiytimen ympärillä. Niiden kautta maailmaamme

Oletko sinä huolellinen ja huoliteltu vai huolestunut ja huolella hallittu? Hallitsetko sinä lähimmäisiäsi huolellasi vai annatko sinä heidän hallita sinua omilla huolillaan? Onko noihin huoliin mitään todellista syytä vai onko huolehtiva elämäsi vain vanha tapa eli vanhojen huolien heijastus? Ja kun kysyn sinulta näitä huolellisia kysymyksiä, niin kysyn ne samalla myös itseltäni. Ovatko kaikki meidän

Ensimmäisten 40 ikävuoteni aikana join muutaman kupillisen kahvia, ehkä kaksi pullollista viiniä ja poltin kaksi tai kolme tupakkaa. Silloin elämäni haasteet kävivät tiukemmiksi ja ryhdyin juomaan kahvia pysyäkseni vauhdissa mukana ja opettelin sekä juomaan viiniä että polttamaan piippua, koska tuolloinen henkinen opettajani oli sitä mieltä, että niillä oli mieltä avaava vaikutus. Nyt kun olen juonut

Ensin sinua hallitsivat äiti ja isä, sitten hoitajat ja opettajat. Sitten hallitsivat kouluttajat ja työnjohtajat, asiantuntijat ja mielipidejohtajat, papit, popparit ja poliitikot. Ja sinä teit kaikkesi sopeutuaksesi ja tullaksesi hyväksytyksi hallitsijoittesi taholta, jotta saisit oman paikkasi tässä hallintahimmelissä, jota maailmaksesi kutsutaan. Sinusta tuli sekä ylempiesi hallitsema että alempiasi hallitseva. Sinä löysit oman paikkasi ihmisen hallitsemasta maailmasta.

Oletko merkityksellinen, kun hankit merkkiauton, merkkivaatteita ja teet yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja saat kunniamerkkejä rinnustallesi? Oletko merkityksellinen, kun olet hyvä ihminen ja teet kaiken niin kuin pitää? Oletko merkityksellinen, kun joku tykkää postauksistasi, kun joku näkee sinut, joku koskee sinua ja rakastaa sinua ja pitää sinua merkityksellisenä? Vai oletko merkityksellinen, kun tunnistat oman voimasi kaikkivaltiaana luojaolentona,

Tulin tähän maailmaan isäni näkyjen kutsumana ja saattelemana. Hän kirjoitti minun vielä ollessani äidin kohdussa runon ”Puheita pojalleni”, jonka kolmiosainen triptyykki kertoi minun pyrintöni tarinan. Se kuvasi koko sen inhimillisen perinnön, sen vankisellin ja todellisuuden, joka minua kasvaessani odotti. Isä näki kuka oli tulossa, ja hän tiesi mikä minua odotti. Runo päättyy seuraaviin säkeisiin: Poikani,