Uncategorized

Olen koko ikäni tutkinut mieleni Elämänkukkaa eli niitä tunnerakenteita, joiden kanssa tänne kerran synnyin. Niiden varassa olen valinnut vanhempani, kulttuurini ja maailmani, koska niiden kantamat tunnerakenteet antoivat minulle parhaan mahdollisen ympäristön saada oman Elämänkukkani rakenteet nähtäväkseni ja kohdattavakseni. Minä loin omaa maailmaani. Elämänkukka sijaitsee näkymättömässä elämänkehässä ympärilläni ja se on itse asiassa todellinen henkiolentoni, joka […]

Venäläinen on veljesi – miksi viha ja pelko nousevat esiin? Ruotsalainen on siskosi – miksi halveksunta ja kateus heräävät? Suomalainen – miksi et rakasta itseäsi? Ukrainalainen on kaukainen serkkusi – miksi ihannoit häntä? Amerikkalainen on kaukainen serkkusi – miksi jumaloit häntä? Suomalainen – miksi et rakasta itseäsi? Iranilainen, palestiinalainen ja israelilainen – ovat kaikki kaukaisia

Rakkaus on ihmisen syvin kaipaus, halu tulla nähdyksi ja kohdatuksi. Se alkaa sylivauvan elintärkeästä ja symbioottisesta kaipuusta tulla täysin nähdyksi, ruokituksi, kannetuksi ja hoivatuksi, mikä tässä eksyneiden sielujen maailmassa toteutuu vain osittain. Tämän vuoksi me kaikki tungimme tuon kaipuun syvälle alitajuntamme pohjamutiin ja peitimme sen häpeän, pettymyksen, riittämättömyyden ja syyllisyyden raskailla tunnoilla. Me jäimme ihmettelemään,

Vain se kaipaa valtaa toisten ihmisten yli, joka on itse saanut kokea alistamista ja hyväksikäyttöä joko lapsuudessaan tai muuten. Vain se, joka kantaa sisimmässään syvää vallattomuuden ja heikkouden kokemusta haluaa valloittaa toisen ihmisten, toisen yrityksen, toisen kansan tai vaikka koko maailman. Vallan kaipuu on sielussa piilevää hätää ja pelkoa tulla jälleen hyväksikäytetyksi, jäämistä syvästi puutteenalaiseksi.

Kun synnyin tähän pelon pakohuoneeseen, jota ihmisyydeksikin kutsutaan, kannoin mukanani aavistusta jostain muusta, jostain suuremmasta ja vapaammasta kuin se todellisuus, jota minulle tarjottiin. Tämän ilmaisin 3,5-vuotiaana pikkumiehenä seuraavin sanoin: ”Ei ihmiset happea hengitä, vaan elämää.” Tiesin, että on olemassa jotain muuta tämän aineellisen kehon ja sen hengissä selviämiseksi luodun yhteiskunnan ja sen rakenteiden tuolla puolen.

Olen tehnyt kuolemaa läpi koko talven. Yli puoleen vuoteen en ole käynyt puhumassa missään. Olen perunut jo sopimiani tilaisuuksia ja kieltäytynyt kunniasta, kun minua on kutsuttu joihinkin toisiin. Enkä ole ollut lainkaan varma kirjoitanko koskaan enää mitään. Samavika-Rahikainen eli elämäni roolihenkilö on tehnyt kuolemaa. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viime hetkellä lähtemään Euran käräjäkiville yhteiseen piiriin

Olen kaikki, jotka halusivat rakastaa minua, mutta eivät osanneet. Olen kaikki, joita halusin rakastaa, mutta en osannut. Olen kaikki, jotka osasivat rakastaa minua, ainakin hetken. Olen kaikki, joita osasin rakastaa, ainakin hetken. Olen kaikki, joiden kanssa olen saanut harjoitella rakastamista. Olen kaikki, jotka yrittivät rakastaa minua tietämättä, mitä se on. Olen kaikki, joita yritin rakastaa

Olen ystäväni, joka tiskaa kuppiaan keittiössäni. Olen presidentti, joka uhkaa tuhota toisen maan saadakseen tahtonsa lävitse. Olen nainen, joka antaa kaikkensa pitääkseen huolta rakkaista lehmistään. Olen raharuhtinas, joka haluaa alistaa kaikki ihmiset oman valtansa alle. Olen juoksija, joka haluaa voittaa kaiken ja olla kaikkein paras. Olen mies, joka käyttää lasta hyväkseen niin kuin häntäkin on

Maailmannäyttämöllä on eräs meille kaikille tuttu hahmo, joka halusi auttaa erään toisen maan kansalaisia eli vapauttaa heidät heidän johtajistaan. Hän lähetti sotavoimansa tappamaan tuon maan johtajat, mutta kun kansa ei ottanutkaan hänen tarjoamaansa vapautusta vastaan vaan lähti puolustamaan omaa vapauttaan päättää omasta kohtalostaan, tuo johtaja uhkaa tuhota koko tuon maan ja sen kansan, jos he

Eilen pääsiäislauantaina 4.4.26 kävin käräjille kutsuttuna Euran käräjäkivillä jakamassa syntyjä syviä maailman ja ihmisen tilasta. Tässä se, mitä minulla on siitä kerrottavaa. On vain yksi pelko, ja sekin on tarpeeton. Eli elukan pelko siitä, että se kuolee, että se ei selviä hengissä. Sekä sen loputtomasti erilaiset muodot ihmisen ikuisessa mielessä ja maailmassa, jonka me noiden