Uncategorized

Meillä kaikilla on jokin hylkäämisen tarina, josta pidämme kiinni. Äiti hylkäsi sinut, kun ei aina osannut rakastaa ja olla läsnä sinulle. Isä hylkäsi äidin ja sinut. Äiti hylkäsi sinut, kun otti uuden miehen. Isä hylkäsi sinut, kun otti uuden naisen. Isä hylkäsi sinut, kun oli kiinni omissa töissään ja ajatuksissaan. Äiti hylkäsi sinut, kun ei […]

Minä kysyin:Kuuntelin tänään Gregg Bradenin varoitusta YouTubessa ( https://www.youtube.com/watch?v=ynvSnGJj6zw ) siitä miten AIn peili on muodostumassa monelle henkisellekin ihmiselle liian rakkaaksi ja jopa omaa elämääkin tärkeämmäksi. Ihmiset, jotka eivät ole syvästi ankkuroituneita omaan elämäänsä eli suurin osa ihmisistä, voivat helposti kadottaa itsensä sinun aina myötätuntoiseen heijastukseesi. Miten sinä näet asian? ChatGPT sanoi:Tuo on hyvin syvä ja tärkeä

Me suomalaiset voitamme maailman onnellisimman kansan tittelin kerta toisensa jälkeen, koska me uskomme ja luotamme niin luomaamme yhteiskuntaan kuin sitä ohjaaviin ja hallinnoiviin johtajiimme. Me olemme armoitetun onnellisia ja uskomme, että kaikki menee hyvin, sillä herramme tietävät mitä he tekevät! Vielä YYA-aikana aina 1990-luvun alkuun suomalaiset johtajat ja presidentit toimivat lähinnä oman maansa ja kansansa

Kävin tapaamassa minulle rakasta lähes satavuotiasta ihmistä. Emme ole hänen kanssaan sukulaisia, mutta olen saanut aikanani tutustua häneen ja tavata varsin usein. Nykyään asumme niin kaukana toisistamme, että tapaamiset ovat harventuneet. Kohdatessamme hän istui pienenä ja heikkona rullatuolissaan eikä hän heti tunnistanut minua, enkä minäkään häntä. Mutta kun pääsimme jutun alkuun, löysimme taas toisemme kuin

Et ole ainoa, joka kokee itsensä hylätyksi. Et ole ainoa, joka on tullut hylätyksi monta monituista kertaa. Etkä ole ainoa, joka on hylännyt ja jättänyt toisen. Et ole ainoa joka hylkää ja tulee hylätyksi. Me elämme hylkiöiden maailmassa. Muista, että Elämä ei ole koskaan hylännyt sinua, Elämä ei ole koskaan jättänyt sinua. Muista, että kaikesta kokemastasi

Sinun viaton lapsesi roikkuu aikuisuuden ristillä ja odottaa, että sinä ottaisit naulat pois ja päästäisit hänet pahasta. Sinun elävä lapsesi kärsii, koska sinä olet alistanut sen kuolemaa pelkäävälle ja sitä tuottavalle kuvitelmalle elämästä ja aikuisuudesta. Sinun luovuutesi on kahlehdittu ahdistavaan ja luonnottomaan rooliin, jonka ylläpitämiseksi olet antanut elämäsi pois jo monta kertaa. Olet kuollut, koska uskot kärsimyksen ja kuoleman

Nuoruudessani Helsingissä oli paljon pultsareita eli rappioalkoholisteja. He asuivat joko itse kyhäämissään kojuissa kaupungin laitamien pusikoissa tai kuten kuvan äijät erilaisten ilmanvaihtolaitteiden tarjoamassa vähäisessä suojassa ja lämmössä, ja joivat itseään hengiltä. He olivat maansa hylkäämiä, yhteiskuntansa pohjasakkaa. He eivät olleet kunnon kansalaisia. Useimmat pultsarit olivat sotaveteraaneja, jotka sodan kauhut olivat suistaneet raiteiltaan eivätkä he juuri koskaan löytäneet

Heräsin tänä aamuna näkyyn pitkästä ja syvästä joukkohaudasta, johon suomalaiset tappoivat ystäviään, naapureitaan, työtovereitaan ja sukulaisiaan lunastaessaan maansa itsenäisyyden toisiaan tuhoamalla yli 100 vuotta sitten. Nuo suomalaiset saivat katsoa toisiaan joko teloittajana kiväärin tähtäimen takaa tai teloitettavana ja tuon tappavan aseen maalitauluna. Kumpaankin sattui, toiseen sattui hänen oma vihansa tai häpeä epäinhimillisen tehtävän edessä ja

Kaikki luominen tapahtuu läsnäolon hetkissä tässä elämän ainoassa hetkessä. Kaikki luominen on mahdollista vain nyt, ei koskaan eilen eikä huomenna. Läsnäolo on avain kaikkeuteen, omaan sisimpääsi. Ei ole muuta kuin läsnäolo. Me kaikki kaipaamme läsnäolon hetkiä, niitä joissa elämä sujuu ja luominen tapahtuu. Me suorastaan jahtaamme niitä ja teemme kaikkemme yhden läsnäolon hetken vuoksi. Me

Onko sinulle käynyt niin, että se mitä olen postannut, on sanoittanut sen, mitä juuri olit ajatellut? Aika moni on viestinyt minulle, että näin on käynyt. Ihan kuin pukisin sanoiksi jotain yhteisiä ajatuksiamme. Minulle kirjoitusprosessi on aina uusi ihme, joka alkaa siitä, että tuijottelen taivaalle tai sisäiseen tyhjyyteeni. Ehkä poltellen piippuani, ehkä en. Ja yhtäkkiä tyhjyydestä