Klausin blogi

Johtajat ovat kautta aikojen eli lähettäneet joukkonsa eli kansalaisensa tappamaan toisten johtajien alaisia joukkoja, toisia sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotta he itse voittaisivat jatkuvasti käytävässä sodassa omia kansalaisiaan vastaan.  Kuka kuolee sodassa? Sinä kuolet ja sinun lähimmäisesi kuolevat ja haavoittuvat. Ja johtajasi voittavat ja jatkavat joukkojensa johtamista sodasta toiseen. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan ellet […]

Olipa kerran suuri mahtava kuusi, joka kasvoi pienessä kaupungissa ihan tavallisen talon pihapiirissä. Se oli kasvanut tuolla paikallaan jo kymmeniä vuosia ja seurannut ympärillään hääräävien ihmisten elämää. Ihmiset tulivat ja menivät ja talon omistajatkin vaihtuvat, mutta kuusi vain jatkoi kasvuaan kohti taivaan korkeuksia. Kuusi oli kiinnostunut ihmisistä ja koetti parhaansa mukaan ymmärtää heitä. Se levitti suuret oksansa laajalle

Juttelin aamulla ystäväni kanssa, jonka pitkä parisuhde oli loppunut vuodenvaihteen tienoilla. Hän oli oivaltanut miten hän ja kumppaninsa olivat tehneet kaikkensa saadakseen parisuhteensa toimimaan. He olivat kunnon henkisten ihmisten tavoin koettaneet olla toisilleen kaikki kaikessa ja käyneet jopa useamman kerran kuulemassa minunkin peilaustani, kun heidän omat konstinsa olivat loppuneet. Ja silti he olivat päätyneet eroamaan. Ystäväni oli kokenut, että näin

Muutettuani vuonna 2016 Ahvenanmaalta Pirkanmaalle olen saanut kohdata ihmeen monta herkkää ja rohkeaa ihmistä, jotka kasvettuaan lestadiolaisuuden piirissä ovat päätyneet irtautumaan sen tarjoamasta sekä turvallisesta että rajoittavasta yhteisöllisyydestä. He ovat ottaneet suuren ja pelottavankin loikan kohti omaa itsenäisyyttään, joka on monille heistä – ja heidän lähimmäisilleenkin – ollut hyvin haastavaa ja johtanut joskus traagisiinkin kohtaloihin. Silti he ovat tehneet,

Kumpaa suttaa sinä ruokit, pimeyden vai valon? Kumman sinä olet valmis lävistämään miekallasi? Eli kumman puolesta sinä taistelet? Vai olisiko mahdollista, että itse taistelemisen ajatus on kaiken murheesi ja ristiriitaisten tunteittesi juuri ja alkulähde? Valkoiset, harmaat ja mustat sudet ovat kaikki eläimiä, kaikki maallisen leikkimme eläimellisiä muotoja eli tätä rajallista 3D-todellisuutta. Ne ovat hengen tapoja kokea

Useimmat ihmiset tuntevat minut rauhallisena ja hyväntahtoisena tyyppinä, vaikka joskus puhun ja kirjoitankin vaikeista ja haastavistakin asioista. Viimeisen vuoden aikana olen saanut tutustua ihan uuteen piirteeseen itsessäni, sillä olen vihastunut kolmelle eri miehelle, joiden olen kunkin kokenut loukanneen minun rajojani. Heidän erilliset tekonsa, jotka sinänsä eivät olleet mitään erityisen kauhistuttavia, ovat osuneet johonkin herkkään paikkaan

Rakastatko sinä minua? Haluatko sinä minua, himoatko? Kaipaatko sinä minua? Tarvitsetko minua? Onko rakkautesi rajallista, omien tarpeittesi rajaamaa? Elätkö rakkauden puutteessa? Elätkö valheessa? Rakastatko sinä minua? Näetkö minussa itsesi? Lähestytkö minua rakkaudessa, jonka jo itsessäsi tunnet? Olenko minä osa sinun kokonaisuuttasi, ikuisuuttasi? Näetkö minut rakastavin silmin, avoimin ja viattomin? Haluatko jakaa rakkautesi minun kanssani, kaltaisesi kanssa? Elätkö rakkauden

Pelko on rajallinen ja rajoja luova. Pelko on raja, jonka luoja on luonut ja jolla luoja pysähtyy. Onko luoja tullut hulluksi, kun omia luomuksiaan pelästyy? Onko luojassa jotain vikaa, kun ei pysty omia rajojaan ylittämään? Eli mitä ihmettä sinä pelkäät? Niin, miksi ihmeiden tekijä eli ihminen pelkää omaa luomustaan? Miksi hiton ihmeessä ihminen antautuu omalle luomukselleen eli

Tiesitkö, että kun alistat lapsesi omaan tahtoosi, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun pakotat puolisosi tekemään niin kuin sinä tahdot, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun vaadit alaistasi toteuttamaan sinun tahtosi, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun yrityksesi, puolueesi tai joukkueesi pyrkii voittamaan kilpailijansa ja nujertamaan vastustajansa, valmistaudut sotaan? Tiesitkö, että kun taistelet jatkuvasti oman etusi

Menneisyys on vain vanhoja keskeneräisiä tunneohjelmia ja ajatuskieppejä, joille me kerta toisensa jälkeen antaudumme ja annamme pyhän elinvoimamme eli luovan läsnäolomme. Menneisyys on meidän omia ajatuslapsia, joiden puolesta me erehdymme elämään ja tuottamaan tulevaisuutta, jota sitäkään ei ole, sillä se on vain menneisyyden tunteiden toistoa uusissa ja muuntuvissa tilanteissa. Menneisyys on harha. Menneisyys päättyy, kun