Klausin blogi

Kun synnyin tähän pelon pakohuoneeseen, jota ihmisyydeksikin kutsutaan, kannoin mukanani aavistusta jostain muusta, jostain suuremmasta ja vapaammasta kuin se todellisuus, jota minulle tarjottiin. Tämän ilmaisin 3,5-vuotiaana pikkumiehenä seuraavin sanoin: ”Ei ihmiset happea hengitä, vaan elämää.” Tiesin, että on olemassa jotain muuta tämän aineellisen kehon ja sen hengissä selviämiseksi luodun yhteiskunnan ja sen rakenteiden tuolla puolen. […]

Olen tehnyt kuolemaa läpi koko talven. Yli puoleen vuoteen en ole käynyt puhumassa missään. Olen perunut jo sopimiani tilaisuuksia ja kieltäytynyt kunniasta, kun minua on kutsuttu joihinkin toisiin. Enkä ole ollut lainkaan varma kirjoitanko koskaan enää mitään. Samavika-Rahikainen eli elämäni roolihenkilö on tehnyt kuolemaa. Pari viikkoa sitten uskaltauduin viime hetkellä lähtemään Euran käräjäkiville yhteiseen piiriin

Olen kaikki, jotka halusivat rakastaa minua, mutta eivät osanneet. Olen kaikki, joita halusin rakastaa, mutta en osannut. Olen kaikki, jotka osasivat rakastaa minua, ainakin hetken. Olen kaikki, joita osasin rakastaa, ainakin hetken. Olen kaikki, joiden kanssa olen saanut harjoitella rakastamista. Olen kaikki, jotka yrittivät rakastaa minua tietämättä, mitä se on. Olen kaikki, joita yritin rakastaa

Olen ystäväni, joka tiskaa kuppiaan keittiössäni. Olen presidentti, joka uhkaa tuhota toisen maan saadakseen tahtonsa lävitse. Olen nainen, joka antaa kaikkensa pitääkseen huolta rakkaista lehmistään. Olen raharuhtinas, joka haluaa alistaa kaikki ihmiset oman valtansa alle. Olen juoksija, joka haluaa voittaa kaiken ja olla kaikkein paras. Olen mies, joka käyttää lasta hyväkseen niin kuin häntäkin on

Maailmannäyttämöllä on eräs meille kaikille tuttu hahmo, joka halusi auttaa erään toisen maan kansalaisia eli vapauttaa heidät heidän johtajistaan. Hän lähetti sotavoimansa tappamaan tuon maan johtajat, mutta kun kansa ei ottanutkaan hänen tarjoamaansa vapautusta vastaan vaan lähti puolustamaan omaa vapauttaan päättää omasta kohtalostaan, tuo johtaja uhkaa tuhota koko tuon maan ja sen kansan, jos he

Eilen pääsiäislauantaina 4.4.26 kävin käräjille kutsuttuna Euran käräjäkivillä jakamassa syntyjä syviä maailman ja ihmisen tilasta. Tässä se, mitä minulla on siitä kerrottavaa. On vain yksi pelko, ja sekin on tarpeeton. Eli elukan pelko siitä, että se kuolee, että se ei selviä hengissä. Sekä sen loputtomasti erilaiset muodot ihmisen ikuisessa mielessä ja maailmassa, jonka me noiden

SOTA ON TYÖTÄ JA TYÖ ON SOTAA – Kun saksalaiset sotilaat kuljettivat juutalaisia kaasukammioihin, he tekivät vain työtä käskettyä. Kun amerikkalaiset lentäjät pudottivat B-52n pommilastin vietnamilaisten kylien päälle, he tekivät vain hommansa. Kun johtajat lähettävät sotilaansa ja ohjuksensa tappamaan vihollisia ja tuhoamaan heidän kotejaan ja koulujaan, he tekevät vain omaa työtään. Sodassa kaikki noudattavat vain

Sodassa äidit kannattelevat elämää, jota sotivat miehet tuhoavat. Sodassa äidit paikkaavat ja hoivaavat sotilaita, jotka tappavat toisiaan voittaakseen. Sodassa äidit rakastavat lapsiaan, miehiään ja lähimmäisiään, jotka kärsivät sodan kauhuista. Sodan äidit eivät ummista silmiään yöllä He kuuntelevat tarkasti pimeyttä ja tutkivat sen rajoja He kuuntelevat tarkasti erottaakseen kuulemansa äänet ja valitsevat sen mukaisesti sopivan sadun

Haluan kertoa jostain erityisestä, joka tapahtui, tai ei tapahtunut. Heräsin juuri keskellä yötä maattuani pitkään selälläni täyteydessä, jolla ei ole vertaa, eheydessä, josta ei mitään puutu. Makasin rajattomuuden tilassa, ehdottoman varmuuden tilassa. Olin elossa. Ei puuttunut mitään, ei ollut kiire minnekään, oli vain tämä pyhä hetki hetkestä toiseen. Olin täysin läsnä tässä ikuisuudessa. Hieman aiemmin

Istuin eilen saunan jälkeen saunan kahvilassa ja seurasin sivusilmällä avoinna olevaa TVtä, jossa Suomen ykköskanava omisti 2 tuntia parasta ohjelma-aikaa kertoakseen Suomeen pudonneista drooneista. Saunanväki koki sodan tulleen Suomeen. Sota ei ollut vielä täällä – mutta se oli jo ihmisten mielissä. Ja presidentti koetti tyynnytellä kansalaisiaan… Sota oli ottanut askeleen lähemmäksi suomalaisia ja siksi haluan