Uncategorized

Kohdun alkuvedessä kelliessään lapsi koki rakkauden veden kannattelevana voimana kaikkialla ympärillään. Rakkaus myös ravitsi ja suojeli häntä eikä hänen tarvinnut tehdä mitään tullakseen rakastetuksi. Hän oli ja myös koki olevansa rakastettu. Vähitellen kohdun autuas tila supistui ja kävi ahtaammaksi, kunnes syntymässä kohdun voimakkaat lihakset puskivat lapsen suorastaan väkivalloin ulos tuosta paratiisitilasta. Lapsi koki vedenpaisumuksen myötä […]

Kun vuosikymmeniä rajattomalla miellyttämisellä lähimmäisiään niin kotona kuin työpaikallakin hallinnut ihminen lopulta herää näkemään tuon lapsuuden perimmäisestä pettymyksestä kumpuavan toimintamallinsa, hän saattaa päätyä vihaamaan joko itseään tai niitä ihmisiä, joiden peilissä hän nyt joutuu kohtaamaan tuon erehdyksensä. Hän ei välttämättä heti ymmärrä olla kiitollinen saamastaan tiukasta peilistä, vaan voi koettaa itselleen uuden tunteen eli vihan

Olen koko ikäni varonut miehistä voimaa, välttänyt joutumista miehisen raivon tai vihan valtaan, siihen jota isänikin ajoittain omassa epätoivossaan ilmaisi. Olen pelännyt sitä ja etsinyt toista pehmeämpää tapaa ilmaista itseäni ja tarpeitani. Olen poikana ja miehenä tutkinut maailmaani ja itseäni tietyn naisellisen pehmeyden ja konfliktien ja taistelun välttämisen kautta. Olen tutkinut naiseutta itsessäni ajautumatta kuitenkaan

Jokainen ihminen kantaa hylkäämisen haavaa jossain muodossa. Jokainen meistä on joskus kokenut tulleensa äitinsä, isänsä, ystävänsä, rakkaansa, opettajansa tai jonkun muun hylkäämäksi. Jokainen meistä on saanut kokea olevansa vääränlainen, syntinen ja kelpaamaton. Jokainen on saanut kokea olevansa puutteellinen, vajavainen ja siksi tuomittava. Ja jokainen meistä on antanut tuon hylkäämisen tunteen eteenpäin eli koettanut päästä siitä

Olet varmaan joskus kuullut naisen vastaavan kysymykseen siitä, kuinka monta lasta hänellä on, suunnilleen seuraavasti: ”Minulla on kolme lasta, ja neljäntenä tuo mies.” Ihan tavallista, mutta niin surullista tässä keskenkasvuisten miesten ja naisten maassa, jossa aikuisten miesten ja naisten tasavertainen kohtaaminen on kovin harvinaista. Maassa, jossa me tyydymme leikkimään lapsellisia roolileikkejä sydämessämme kaipaamamme rakastamisen sijaan.

Ai, miten hiton kipeältä tuntuukaan, kun ihminen, jonka kanssa juuri leikimme mitä suloisimpia rakkauden leikkejä, vetäytyykin äkillisesti noista iloisista leikeistä! Ai, miten sydäntä särkeekään, kun se jakamisen ihme, joka juuri oli totta, ei olekaan enää mahdollista! Ai, kuinka sattuukaan kun ensin avaa sydämensä vereslihalle, niin auki ettei yksikään rooli tai kuori enää ole sen suojana

En ole aiemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota kaksoisliekki-ilmiöön, mutta eilen kuulin määrityksen, joka sai korvani höristymään. Tuon kuvauksen mukaan näet elän kaksoiliekkisuhteessa ihan huomaamattani. Sen mukaan kaksoisliekkien on tarkoitus parhaalla ja voimakkaammalla mahdollisella tavalla edistää toistensa kehitystä ja kasvua. Mutta siihen ei suinkaan tarvitse liittyä romanttista suhdetta, kutenme niin yleisesti uskomme ja toivomme. Minäpä kerron! Kun

Olet ehkä kuullut, että jossain päin maailma kerrotaan kasvatettavan lapsia häkeissä. Nuo häkit ovat kuulemma syvällä maanalaisissa käytävissä eivätkä nuo lapset näe päivänvaloa kuin ehkä silloin kuin heidät viedään uhrattaviksi tai hyväksikäytettäviksi. Heidän kohtalonsa on julma ja useimmat ihmiset kieltävät heidän olemassaolonsa, vaikka siitä tihkuukin ajoittain tietoja. Tänä aamuna löysin tuollaisen kielletyn lapsen oman mieleni

Ylimielinen tarvitsee miellyttäjää ja miellyttäjä tarvitsee ylimielistä. Molemmat yrittävät toisiaan halliten pitää omat pelkonsa eli keskeneräiset tunnekokemuksensa kurissa. Molemmat ovat kusessa itsensä kanssa. Tänä aamuna uskalsin ensi kertaa olla miellyttämättä läheistä naisolentoa ja sanoa hänelle suoraan, että koin hänen suhtautuvan töykeän ylimielisesti minua kohtaan. Selvisin hengissä ja sanani tekivät vaikutuksen myös häneen. Huh huh! Tähän

Sinä näet minussa sen, mihin pystyt ja mitä haluat nähdä. Minä näen sinussa sen, mihin pystyn ja mitä haluan nähdä. Hyvin harvoin me näemme toinen toisemme niin kuin me todella olemme. Hyvin harvoin me näemme toisissamme itsemme, sen viattoman ja kaikkivaltiaan näkijän, joka meissä kummassakin näkee ja haluaa tulla nähdyksi. Hyvin harvoin Elämä näkee itsensä